perjantai 18. heinäkuuta 2014

Tomppa kompostissa

Piti tällä viikolla kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta maailmaan putkahti jälleen yllättävä ajankohtaisaihe. Olin ajatellut säästää kompostoinnista kirjoittamista siihen epätoivoiseen hetkeen, jolloin ei ole oikein mitään tähdellistä sanottavaa. Kompostoinnistahan voi aina iskeä tarinaa silloinkin kun muut small talk-aiheet ovat vähissä. Kokeilkaapa vaikka seuraavissa kekkereissä, joissa joudutte seurustelemaan ventovieraiden ja neljäsosatuttujen kanssa. ”Paljon väkeä täällä…Mitenhän Jokerit tulee pärjäämään KHL:ssä…Ei vaan jaksa sataa…Kompostoitko biojätteesi? Minä kompostoin…”

Jälkikompostista alkoi versoa Tomppa Tomaatti (Solanum lycopersicum)! Täytyy taas tunnustaa että kovin paljoa kasvitiedettä eikä varsinkaan hyötykasvien viljelyä ei kuulunut TKK:n opetusohjelmaan, mutta kun varsi on karvainen, lehdet näyttävät tomaatin lehdiltä ja niitä hiplatessa nenän täyttää kirpeä tomaatin tuoksu, niin olen ihan tarpeeksi vakuuttunut siitä että se on tomaatti. 

Melkoinen äkillinen ilmastonmuutos saisi iskeä, jotta Tomppa tuottaisi satoa, joten en jää sitä henkeäni pidätellen odottamaan.

Tompan innoittamana käymme nyt siis meidän biojätteemme elinkaaren läpi kauttaaltaan. Bon appetit vaan! Biojäte nakellaan keittiössä astiaan, jossa on ihan tavallinen muovinen roskapussi. Mitä pienemmäksi jätökset itse jaksaa pilkkoa, sitä parempi. Pieneliöillä on nimittäin tosi pienet hampaat eivätkä ne oikein jaksa haukata kokonaista perunaa tai leipäviipaletta. Ai mitä…eihän meillä toki kokonaisia perunoita tai leipäpaloja koskaan jää yli…eipä tietenkään…vain hedelmien kuoria ja kahvinpuruja….Mutta kananmunankuoria ei kannata laittaa kompostiin edes murskattuna ellei sitten halua ihailla kellastuneita munankuoria kukkapenkissä valmista kompostia sinne levitettyään (jotkut toki voivat haluta, enpä arvannut että vihaamillani muovirinkulamaitotölkeilläkin on ystäviä - purjehtijat). Pussi on muovipussi siksi etten halua myöskään lukea edellisvuotista Hesaria kukkapenkissä. Tai katsella Bioska-pussien riekaleita. Muovipussi siis nakataan kylmästi sekajäteastiaan.

Tässä tulee nyt se varsinainen appetizer. Kompostorin sisältö pysyy raikkaan tuoksuisena kun sinne nakkelee orvokin kukkia ;-)

Mutta kompostori ei todellakaan haise pahalle edes ilman orvokin kukkia, se tuoksahtaa suorastaan miellyttävästi maakellarille eli homeelle kuten monet koulurakennukset nykyään. Onneksi siellä ei tarvitse itse asua tai edes viettää virka-aikaa opettaen pieneliöille matematiikkaa ja fysiikkaa. Monta muuta kaveria siellä kyllä asuu ja tekee ankaraa hajotustyötään ja ehkä myös opetustyötä. Jostain syystä niitä pienoisia banaani- tai mitälie kärpäsiä ei ole tänä vuonna esiintynyt. Ne ovat hiukan ärsyttäviä ja ällöttäviä pöllähtäessään silmille kantta avattaessa ja muniessaan pitkin reunoja. Haittaahan niistä ei ole. Lisänä ötökkä rokassa.

Talvella pömpeli posahtaa kyllä jäähän. Ei ole tullut mieleenkään sukeltaa kompostoriin pää edellä upottelemaan kuumalla vedellä täytettyjä pulloja sonnan sekaan kuten käyttöohjeessa suositellaan. Olemme vain huolehtineet että kompostori on syksyllä tarpeeksi tyhjä jotta talven aikana kertyvät jätökset mahtuvat sinne. Keväällä se sitten taas hurahtaa käyntiin ihan itsestään.


 Lämpökompostorin tuotos jälkikompostoidaan perinteisessä cabriolet- eli avokompostorissa. Siellä se Tomppa siis puskee. Ainakin hänellä on ravinteikas kasvualusta. Mutta mitä tehdä kaikelle valmiille tuotokselle? Meillä on nimittäin melko vähäisesti kukkapenkkejä, joihin sitä tunkea. Suurimman osan tontista valtaava metsämaasto lannoittaa itse itsensä eikä kompostia kaipaa. Kai me alamme kasata kompostia kukkulaksi ja muutaman sadan vuoden päästä voimme perustaa laskettelurinteen. 
Liljojen ja pionin juurelle kompostia on nakeltu ja tässä tulos, jonka saavuttamisessa kyllä on käytetty myös kaupasta ostettavia lannoitteita:



Jos Tomppa vastoin kaikkia odotuksia tuottaisi satoa, niin olisiko kysessä luomu-tomaatti? Tuskin, sillä kompostin syötemateriaali ei pääosin ole luomua. Ainoa tuote, joka meillä aina ostetaan luomuna, on kananmuna ja niitähän ei kompostissamme ole.

Meidän huikea mustikkasatomme sen sijaan on luomua, koska emme lisäile yhtikäs mitään tonttimme metsäosastoon. Tänä vuonna mustikkaa tuli valtaisat 3 dl. Kesällä 2012 mustikoita tuli yli 4 l. Tämän vuoden mustikkasato on kuulemma keskinkertainen. Mitähän adjektiivia pitäisi siis käyttää vuodesta, jolloin marjoja tuli yli 10 kertaa keskinkertaista enemmän...

Luomu on muuten hyvä sana ja osoittaa jälleen suomen kielen ylivertaisuuden erilaisiin germaanisiin kieliin verrattuna. Käytetäänpä esimerkkinä ruotsia. Luomutuotteissa lukee ruotsiksi usein eko tai ekologisk. Ystäväni google-translaattorin mukaan luomu on kuitenkin organisk. Böööp! (tuo oli väärää vastausta indikoiva summeri) Tottahan kaikki sapuska on orgaanista eli eloperäistä tai hiili-hiili-sidoksia sisältävää, katsoi asiaa sitten biologin tai kemistin vinkkelistä. Eikä luomu yleensä ole niin ekologista kuin vastaava ei-luomu (katso vaikka tänne).

Nyt olisi varmaan korkea aika (hyi hyi, svetisismi sanoisi entinen äidinkielen opettajani) lopettaa, mutta koska olen ympännyt tekstiin monia koreita kuvia, niin te ette huomaakaan kuinka paljon kirjoitusta tässä on jo ollut ja jaksatte lukea vielä hiukan lisää. Tuo luomu vs. ekologinen pohdiskelu herätti ihmettelemään erilaisten -logia ja -nomia -päätteisten sanojen eroa. Ekologia on ihan eri juttu kuin ekonomia. Ja astrologia on eri juttu kuin astronomia. Jos astrologiaa ja -nomiaa käytettäisiin nimeämissääntönä, niin -logia olisi se hömppäosasto (horoskoopit) ja -nomia tiedeosasto (tähtitiede). Tämä selittääkin sitten miksi meteorologia ei vaikuta ainakaan sääennusteiden perusteella kovin eksaktilta tieteeltä, sorry vaan Toni ja Kerttu, Mrs ja Mr Vanhan Jäärän henkilökohtaiset tv-suosikit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti