Kevät toi, kevät toi...

Kevät toi, kevät toi muurarin...Voi olla että toi senkin, mutta kevät toi monta muutakin asiaa. Kevät esimerkiksi täyttää blogit sipulikukkaistutuskuvilla (en tahdo nähdä enää yhtään betoniruukkuun olkkarin pöydälle lakastumaan tungettua helmihyasinttia). Katukuvaan ilmestyvät sinihuuliset- ja sääriset ihmiset, jotka katsovat pukeutumisohjeet kalenterista eivätkä ulkolämpömittarista. Koirankakka- ja katupölykeskustelut ovat myös varmoja kevään hittejä, mutta säästän teidät niiltä.

Vanhalle Jäärälle pärinäpoikien ilmaantuminen katukuvaan on ehdottomasti raivostuttavin kevään merkki, jolle koirankakka jää kirkkaasti kakkoseksi. Koskaan en ole yöuniani menettänyt koirankakan takia, yli-innokkaiden mopoilijoiden takia sen sijaan useinkin. Hiljaisiakin mopoja on olemassa, tytöt useimmiten ajelevat skoottereilla, joista kuuluu vain vienoa pörinää. Mutta poikien mopoissa: mitä kammottavampi meteli, sitä mahtavampi menopeli. Pistää miettimään (taas kerran...) mitä tämä kertoo mies- ja naissukupuolen aivotoiminnan eroista.

Kevään ääniä...kuva täältä

Viime viikolla iskin kultasuoneen kirjoittamalla introverteistä ja juttu levisi netissä kuin avokadopasta. "Liekö liian myöhäistä ryhtyä eduskuntavaaliehdokkaaksi tällä kierroksella..." funtsasi Mr Vanha Jäärä vaimonsa lukijamääriä ihmetellessään. No, en ajatellut perustaa introverttien puoluetta, mutta kokeillaanpa onko masentuneilla samanlainen viidakkorumpu kuin introverteillä. Olen sangen varma että ei ole - masentuneena ei paljon jaksa rummutella. Kirjoitanpa kuitenkin muutaman sanasen aiheesta ihan yleisen sympatian ja sipulikukkaketutuksen vuoksi.

Meidän kevätkukille kuuluu takatalvea, näille näkymille saa ihan vapaasti naureskella vahingoniloisesti...

...naapurimme rusakkokin nimittäin taitaa naureskella että kannatti suojata ne krookukset verkon taakse, kuka tuommosia jäisiä kitukasvuisia versoja haluaisi syödäkään!

Eräs psykiatri - jonka vastaanotolla kävin aikoinaan masennuksen takia - sanoi että kevät on erittäin kiireistä aikaa psykiatreille. Lisääntynyt valo ja ne sipulikukat ynnä muut keväthössötykset ajavat talven aikana masennuksensa joten kuten aisoissa pitäneet joukoittain rautakauppaan ostamaan köyttä. Tai ainakin käymään tiuhemmin psykiatrin vastaanotolla. Toivottavasti vain jälkimmäiseen. Tähän sopii seuraava korkeakulttuurillinen lainaus kuin nenä päähän:

Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.

- T.S. Eliot: Autio maa (runon alku, käännös Lauri Viljanen)

Keväällä on armoton paine olla iloinen ja onnellinen ja rakastunut ja lisääntymishaluinen ja ties mitä yltiöpositiivista. Vaan entäs kun et ole? Masentuneena mieluimmin katselee koirankakkoja kuin joka puolelta esiin puskevia narsisseja (ja narsisteja) ja kuuntelee lintujen aamuyöllä alkavaa sirkutusta. Ylivirittyneessä kevätmielentilassa olevat kanssaihmiset ryntäävät kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti takki auki kohti uusia seikkailuja. Mutta masentuneen hartioita välikausitakki painaakin enemmän kuin talvitakki.

Jos alkaisin eduskuntavaaliehdokkaaksi, saattaisi yksi kampajateemoistani olla ylenpalttisen jouluhössötyksen kieltäminen lailla. Keväthössötystä en kuitenkaan halua kieltää. Neljä vuodenaikaa on mahtava asia, jonka positiivisista puolista kannattaa ottaa kaikki ilo irti niiden, jotka siihen kykenevät. Muuten vaivumme koko kansa vielä krooniseen vuodenajasta riippumattomaan masennukseen. Talven ainoa positiivinen puoli on muuten se, että ei ole pärinäpoikia. Kesti yli 40 vuotta että keksin että talvella ON positiivinen puoli. Joten keväästä ahdistuvat, älkää menettäkö toivoa, muutaman kymmenen vuoden mietinnän jälkeen saatatte keksiä jonkun lohdullisen hyvänkin puolen keväästä.

Ne, joita kevät ahdistaa: Älkää välittäkö keväästä. Ei ole pakko olla iloinen kuin laululintunen. Sitäpaitsi epäilen, etteivät ne keväiset laululintuset mitään iloisia ole, nälkää ja kylmää tipuparat vaikertavat. Eivätkä ne sipulikukkaistutusten väsääjät ja pakkasaamuina shortseissa bussia odottavat mitään kadehdittavan onnellisia ihmisiä ole. Jos he saavat positiivisia viboja mullasta kynsien alla ja kylmänkyhmyistä asiattoman pukeutumisen vuoksi, se heille suotakoon. Se ei velvoita ketään muuta tuntemaan samoin.


 

Palvelukseen halutaan: hiljainen puurtaja

Päästän itseni ja teidät irti keittiöremontista vähäksi aikaa. "Huh huh" huokaavat lukijat helpotuksesta. Kirjoitan jostain ihan muusta - nimittäin yhdestä syystä siihen miksi kirjoitan. Olen introvertti ja yksi introvertin piirteistä on halu ilmaista itseään mieluiten kirjoittamalla. Taru pohti blogissaan taannoin introverttiyttä ja rupesin itsekin perehtymään asiaan tarkemmin ja sain monta ahaa -elämystä.

Aamun torkku -lisäominaisuudella varustettu introvertti, kuten Vanha Jäärä, ei ole ihan parasta juttuseuraa ennen kello yhdeksää.

Jos termit introvertti ja ekstrovertti eivät ole tuttuja, niin KVG. Eli katso ystävällisesti googlesta.

Haloo Helsinki laulaa:"Maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten!" mutta tämä on totta vain, jos laulun minä ja sinä ovat ekstroverttejä. Maailma on ekstroverttejä varten - mutta pitkälti introverttien tekemä, koska useat parhaat tiedemiehet, tutkijat ja ideanikkarit ovat introverttejä. Miten tässä näin on käynyt? Mars barrikadeille introvertit!

Itse sain joskus muinoin jollain työpaikan piinaavalla "teemme paljon ryhmätöitä ja olemme koko ajan yhdessä" -kurssilla tehdyssä persoonallisuustestissä tulokseksi että olen introvertti. Kolleegat ihmettelivät että "Miten sä voit muka olla introvertti kun sä puhut niin paljon?" Kolleegat ja minä emme silloin liiemmälti perehtyneet introverttiyden ytimeen, mutta nyt olen perehtynyt siihen enemmän ja ymmärtänyt monestakin asiasta miksi toimin kuten toimin. Täältä löytyvä testi listaa 20 introvertin piirrettä, joista 16 sopii Vanhaan Jäärään aivan täysin. Testaapa itse!

Saa nähdä miten seuraavissa YT-neuvotteluissa käy kun nyt tunnustan julkisesti että olen aikoinaan valehdellut työhaastattelussa mm. olevani hyvä tiimityöskentelijä. No, taitaa olla että olen jäänyt kiinni siitä valheesta jo ajat sitten ja täällä sitä edelleen ollaan noin kymmenen YT-kierroksen jälkeen...

Mutta kuinka usein näette tällaisia työpaikkailmoituksia, joihin hakiessaan introvertti voisi olla aivan absoluuttisen rehellinen?

Palvelukseen halutaan: Hiljainen puurtaja

Hiljaisen puurtajan perikuva siestalla vieressään ansaittu "Kuukauden köllöttäjä" -pokaali

Oletko etsimämme hiljainen puurtaja staattiseen tiimiimme, jossa tiimin jäsenet karttelevat toisiaan parhaansa mukaan? Saatat olla, jos täytät useimmat seuraavista tunnusmerkeistä: Et saa suutasi auki palavereissa ennen kuin on liian myöhäistä, sen sijaan kerrot mielipiteesi useissa monisanaisissa sähköposteissa myöhemmin. Et verkostoidu helposti etkä ole kiinnostunut tapaamaan uusia ihmisiä. Runsas palaveeraaminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen ajanee pidemmällä aikavälillä sinut työuupumukseen. Konfliktitilanteet saattavat viedä sinut nopeastikin Diapam-purkin äärelle.

Et ole kiinnostunut etenemään urallasi, vaan olet tyytyväinen kunhan olosuhteet, ihmiset tai organisaatiot eivät vain muutu ja saat keskittyä töihisi rauhassa. Puhelimeen vastaaminen ei sinulta suju, odotat että soittaja lähettää sinulle sähköpostia myöhemmin. Tiimityöskentely on sinulle yleensä täyttä tuskaa, mutta mikäli muut suostuvat toimimaan juuri niin kuin sinä haluat kysymyksiä esittämättä, homma saattaa sujuakin. Työt sujuvat parhaiten kun saat tehdä yhtä asiaa kerrallaan ja yksin.

Jos kuvaus sopii, ota yhteyttä tiimin esimieheen Erkki Eristysjohtoon. Jos olet etsimämme henkilö, ymmärrät itsekin olla soittamatta ja lähetät hakemuksesi suoraan sähköpostilla turhia puhelimessa lötisemättä.

Eihän näistä johtotehtävistä selviä Erkkikään tuumaa karhu.

Asiaa kun oikein pohtii, niin introverttiyshän on ympäristöystävällisyyttä. Kun valta, raha ja status eivät erityisemmin kiinnosta (eräs introverttien ominaispiirre), ei tarvitse haalia näiden asioiden ulkoisia tunnusmerkkejäkään kuten bensasyöppöä autoa ja uusia sisustusta ja garderoobia aina kulloisenkin sesongin mukaan. Eikä tarvitse lentää kymmentä tuntia toiselle puolelle maapalloa laittaakseen sieltä FB-taimitäkaikkianiitäsomejuttujaonkaan -päivityksiä, jotta kaikki 765 FB-kaveria näkevät että sinulla on varaa matkustaa hevonkuusen tuolle puolen.

Tällainen perus-introvertti kuten Vanha Jäärä ei muuten ymmärrä kännykkäaikana syntynyttä puhelunaloitusrepliikkiä "Oletko pahassa paikassa?" Kysymys on yhtä älytön kuin jokin aika sitten paljon keskustelua synnyttänyt "Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?" Mikä on paha paikka? Helvetti? Vessa? Bussi? Anoppila? Teho-osasto? Työpaikka? Jos on sellaisessa paikassa, jossa ei voi puhua, niin pitääkö p*r*kl* siihen puhelimeen sitten vastata??!! Itse small talkia hallitsemattomana aiheutan yleensä hämmennystä vastaamalla tuohon kysymykseen:"Kyllä. Töissä." Mitäs kyselevät mokomat ekstrovertit hölmöjä!

Yläkaapiton keittiö - HAH!

Yläkaapittomia keittiöitä näkee usein sisustuslehdissä ja -blogeissa. Olen ihmetellyt missä näiden keittiöiden omistajat säilyttävät astioita. Selvisipä sekin, kun piti tyhjentää kaikki keittiön kaapit ja laatikot remontin alta. Asunnostahan löytyy useita tosi käteviä paikkoja astioiden säilytykseen, kuka kumma sanoo että niitä pitäisi keittiön yläkaapeissa säilöä!!

Niitähän voi säilyttää vaikka saunassa:

tai sängyn alla:

Vaikka emme himosaunojia olekaan, talvella tekee ulkoilun jälkeen kuitenkin usein mieli saunoa. Emme ole himosiivoajiakaan, mutta toisinaan täytyy imuroida sängyn alusta ja sekin käy kätevämmin jos siellä ei ole ihan kauheasti muumimukeja. Joten päädyimme sitten kuitenkin asentamaan edelleen yläkaapit keittiöön.

Viime viikolla kun ei ollut kuvia, niin laitetaanpa näitä keittiöremonttikuvia nyt senkin edestä niin saatte kompensaatiota visuaalisesti laimeasta viime viikosta.

Kokkaaminen on vaikeaa, jos liesikupu on asennettu tällä tavalla. Siksi perustimme väliaikaisen minikeittiön kodinhoitohuoneeseen.

Täällä kun häärää niin tuntuu ihan lomalta asuntovaunussa (jos peltipurkissa asumista voi lomaksi kutsua). Valmisruoat alkavat tulla korvista ulos...

Eräänä päivänä valmisruokaa mättäessä löytyi ruokapöydältä remonttitarvikkeiden seasta tällainen kuitupitoinen tarjoiluehdotus:

"Ehkä pieni välipala?" sanoi Mr Vanha Jäärä Creme Bonjour -mainoksen jääkaapissa asuvan kokin ranskalaisaksentilla ja meikäläinen purskahti hysteeriseen nauruun moneksi minuutiksi. Ehkä vähän väsynyt...Välillä on mukava nauraakin, kiroiltu ja meuhkattu onkin tapamme mukaan aivan riittävästi. Ainoa ja paras mieleen jäänyt sanailu on:
Hän: "Tee nyt jotain, mulla on vain kaksi kättä!"
Minä: "No luuletko v***u että mulla on neljä?"
Neljä pitkää ja voimakasta käsivartta per remonttireiska/raija ei olisi kyllä pahitteeksi! Mutta pakko pärjätä niillä kätösillä mitkä on annettu.

Tässäkin tarinassa on kierrätysvivahde. Osa kaapeista kelpasi työkaverilleni Ville-imurin ja nyt myös Nemo-koirulin emännälle uuteen kotiin lastenhuoneen komeroiksi. Loistavaa eikö vain? Ämmässuolle kiertyvää tavaraa vielä jäikin. Kai näistä täytyisi yrittää päästä eroon ennen lintujen pesimäkautta etteivät ala pesiä tehdä näihin.

Kokonaisuudessaan remontti on jo sangen hyvällä mallilla, vaikka kuvista saattaisi päätellä muuta. Kukapa sitä nyt puolivalmista esittelemään, valmiista keittiöstä kuvia joskus myöhemmin. Sillä välin matka jatkuu...

Terveisin me, jotka jätimme viestin jälkipolville romanttisesti viemärin tuuletusputkeen:

Viruksen anatomia

Nyt ei kuulkaa oikein irtoa. Mikään. Olin eilen ensimmäistä ja ainoaa kertaa tällä viikolla koko päivän töissä toimistolla. Se tuntui aivan lomalta. Kukaan ei luonut keuhkotautiparantolamaista ääni-ilmastoa yskimällä hakkavaa, räkäistä yskää. Kukaan ei niistellyt nenäänsä 5 sekunnin välein. Kukaan ei ollut vaarassa alkaa yks kaks vuotaa runsaasti verta nenästään (paitsi Reiska, mutta se on ihan normaalia ja kuuluu asiaan meidän toimistossa). Kukaan äänensä menettänyt ei ojennellut minulle lappusia, joissa lukee:"Voitko keittää kaakaoo" tai "Lisää mustikkakeittoa". Kukaan ei kaivanut välillä kainalostaan kuumemittaria, joka näyttää 40 astetta.

Jep, Jäärä Juniorilla on influenssa. On nyt kahdeksatta päivää. Keskiviikkoiltana tauti alkoi saada jo ebolamaisia piirteitä, kun toisesta sieraimesta alkoi suihkuta runsaasti verta. Siinä vaiheessa harkitsin jo sairasauton kutsumista - nimittäin viemään itseni hermoparantolaan. Kohta mennään kuitenkin lääkäriin, koska vaikka kuume on laskusuunnassa, tauti vaikuttaa aiheuttaneen poskiontelontulehduksen. Positiivinen asia on se, että Mrs ja Mr Vanha Jäärä ovat aivan (fyysisesti) terveitä (joskin henkisesti rasittuneita) ja kykeneviä alkamaan tänään purkaa keittiötä. Influenssarokote näköjään suojaa tältä taudilta.

Katsoessa Jäärä Juniorin tuskaista oloa, ei voi kuin ihmetellä mikä on virusten funktio maailmassa. Jotkut bakteerit - kuten vaikka suolistossamme elävät - ovat hyödyllisiäkin, mutta onko edes olemassa hyödyllisiä viruksia? Onko virukset lähettänyt jokin korkeampi voima (kutsukaa sitä miksi haluatte) pitämään ihmiskunnan lisääntymishalut aisoissa? Kunnon räkätaudissa ei tee mieli ryhtyä lisääntymispuuhiin ja vaikka tekisikin, kukaan ei halua muhinoida räkänokan kanssa. Sairasta lasta hoitaessa järkevä ihminen taas alkaa miettiä että miltähän tuntuisi hoivata kahta, kolmea tai neljää samassa kunnossa olevaa pienokaista. Aika rankalta vastaa toinen järkevä ihminen.

Ihmiskunta on käynyt kuussa, kuten Mr Vanha Jäärä sanoo vähän joka asiaan minun rajattomaksi "riemukseni", mutta ei ole onnistunut kehittämään lääkkeitä nuhakuumeeseen ja influenssaan. Jospa Suomessa lakattaisiin vaatimasta arkipyhien siirtämistä viikonlopuille tuotannon tehostamisen nimissä ja käytettäisiin sama aika ja energia viruslääkkeiden kehittämiseen. Kyllä tuotanto tehostuisi jos kaikki flunssa- ja influenssasairaspäivät jäisivät pois. Voitaisiin vaikka lisätä arkipyhiä ja viettää helatorstaita koko viikko! Nykyisessä hallituksessa on ainakin kaksi lääkäriä. En tiedä mihin Laura Räty ja Päivi Räsänen käyttävät työpäivänsä, mutta tuskin mihinkään viruslääkkeiden kehittämistä tärkeämpään. Hehän voisivat alkaa vetää lääkekehitystyöryhmää. Flunssan ja influenssan parantavilla lääkkeillä olisi rajattomat markkinat ulkomaillakin ja Suomen talous ja vienti lähtisivät mahtavaan nousuun.

Näin tällä kertaa. Pahoittelen että ei ollut kuvia lukuelämystänne piristämässä, olisin tietysti voinut laittaa sekaan kuvia erilaisista viruksista, mutta se ei olisi ehkä ollut varsinaisesti piristävää. Tekstiä minulta irtoaa vaikka toinen jalka haudassa, mutta kuvien kanssa pelaaminen on se rasittava rasti.

Toivottavasti olette ottaneet influenssarokotuksen, jos ette, niin onnea vaan...