perjantai 23. lokakuuta 2015

Syysjurputus

Jokaista tervejärkistä ihmistä jurppinee kun päivät lyhenevät ja kylmenevät, mutta ei mennä nyt siihen, vaan jurputetaan syksyn kunniaksi kaikista muista tympeistä asioista. Voisitte kuvitella, että Vanhaa Jäärää vituttaa eniten kaikki. Mutta ei sentään, ainostaan melkein kaikki.  Tässä niistä muutama.

Olemattomaan aikaisempaan kontaktiin viittaava myyntitaktiikka
Tästä oli muistaakseni juttua mediassakin taannoin. Vanhuksia on höynäytetty ostamaan ties mitä kun puhelin- tai nettimyyjä uskottelee, että ollaan tässä aikaisemminkin oltu juttusilla ja annoit mummo ymmärtää olevasi hyvinkin kiinnostunut tekemään kauppoja. Itse olen aikaisemmin törmännyt tähän vain s-postimarkkinoinnissa, joissa selkeästi tekaistuilla nimillä esiintyvät "henkilöt" viittavat olemattomiin aikaisempiin keskusteluihin ja minun mukamas esittämääni kiinnostukseen. Tällä viikolla törmäsin tähän ensi kertaa puhelinmarkkinoinnissa. Joku naisihminen aloitti puhelun toki ensin esittelemällä itsensä ja jatkoi sitten pokkana:"Lupasin aikaisemmin, että soittelen sitten syksyllä..." Olisi pitänyt siinä vaiheessa alkaa jo kirkua, että et muuten ainakaan mulle ole luvannut koska ei olla ennen puhuttu, mutta tämä oli taas niitä myyntitykkejä, joille ei saanut sanottua väliin yhtikäs mitään. Saipa sentään myyntipuheen päätteeksi sanottua "Ei kiitos!"


Ylimääräiset pronominit
Vanha Jäärä on armoton radiokanavasukkuloija. En kertakaikkiaan jaksa kuunnella radiosta yhtään puhetta, koska se on kieliopillisesti täysin luokatonta. Yleensä toki myös asiasisällötöntä ("Hei, soittakaa meille ja kertokaa jotain jutskaa..."), mutta jostain syystä älytöntä höpinää maustetaan ylimääräisillä pronomineilla. "Ja lämpömittari se näyttää kolme astetta..." "Ne maahanmuuttajat ne on tulleet..." "Se on tiistai..." AARGH. Toinen kestoärsykki on tietenkin kaupan kassalta tuttu:"Elikkä kakskytkolme ja viiskyt". "Elikkä nyt se on ensimmäinen soittaja langalla..."

Piittaamattomat parkkeeraajat
Jos olisi ollut pelihousut mukana, olisin repäissyt ne suurieleisesti lähtiessäni eräänä päivänä töistä kotiin ja  havaitessani joutuneeni seuraavan parkkeerausjäynän kohteeksi.


Oikeanpuoleinen auto on siis minun, jos et osannut arvata. Tarkkasilmäinen toki huomaa, että itsekin olen parkkeerannut melko lailla ruudun vasempaan laitaan, mutta se johtuu siitä, että saapuessani molemmilla puolilla olevat autot olivat valinneet vasemman laidan linjan ja jouduin tälläämään autoni käytettävissä olevan tilan keskelle. No, myöhemmin saapunutta vasemmanpuoleisen auton kuljettajaa ei ole paljoa kiinnostanut pääseekö kukaan muu autoon kuljettajan puoleisesta ovesta.

Taitavia parkkeeraajia näkee meillä töissä enemmänkin. Ja muuallakin. Seuraava otos edustaa ihmistyyppiä "en aio ottaa yhtään ylimääräistä askelta, vaan parkkeeraan lähelle ovea, oli siinä parkkipaikkaa tai ei".


Tämähän on suorastaan kuva-arvoitus: Etsi virheet. Ja arvatkaa tekikö mieli jättää taitavasti parkkeeratun Volvon rekkari peittämättä.


Jäkäläkäpälät
Nyt on taas se aika vuodesta, kun jäkälällä ja sammalella koristellut itse tehdyt asetelmat ilmaantuvat blogeihin ja Vanha Jäärä joutuu pukemaan jäkäläpoliisin koppalakin ja meuhkaamaan:"Tiesithän, että jäkälän ja sammalen keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin? Ilmeisesti et. Nyt tiedät." Kasvattakaa ruojat jäkälänne itse, jäkälän kasvamista katsellessa aika kuluu vieläkin rattoisammin kuin maalin kuivumista katsellessa. Kestää nimittäin useita vuosia.

(Helkkari, osuiko kuvaan koirankakka oikeassa yläreunassa?! Koirankakankeräämättäjättäjät ovat ihan oma lukunsa, jota en tänään kuitenkaan kirjoita)

Jäkälävarkaat eivät ole ilmeisesti huomanneet, että syysasetelmissa tarvittavaa kanervaakin kyllä kasvaa metsissä. Kas kun eivät revi sitäkin. Voisihan metsästä riistetyn kanervan itse maalata suhumaalilla (jostain syystä tuo sana kuuluu myös jurpinnan kohteisiini) vaikka neonturkoosiksi jos luonnollinen väri on liian laimea. Toivottavasti tästä ei tullut nuhdesaarnan sijasta viikon vinkki ja kanervakin alkaa kadota metsistä!


Onneksi syksy on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, joten ei täällä koko aikaa vaan jurputeta! Jäärä Junior sanoi kerran äidin hermostuessa:"Äiti, aina sä stimuloidut!" ja loppujen lopuksi nauratti kaikkia. Älkäähän stimuloituko turhista ja nauttikaa syksystä! Ja energiaa säästäen keitetyistä kananmunista...

Vielä siis ihan oikea joskin asiaankuulumaton viikon vinkki, jonka bongasin Kuluttaja-lehdestä. Toimittajan ameriikkalainen vieras oli kummastellut suomalaisen kananmunankeittoa ja käski vääntämään levyn pois päältä ja laittamaan kannen päälle jahka muna alkaa kiehua. Näinköhän se toimii mietti toimittaja. Toimi kuulemma. Enhän minäkään sitä uskonut testaamatta. Vanha Jäärä tahtoo munansa kovana (älkää hihitelkö siellä senkin pervot) ja tässä kuva munasta, joka laitettiin ensin kylmään veteen, sitten annettiin kiehua ilman kantta 2 minuuttia (joo, pelasin varman päälle), sitten kansi päälle, levy pois päältä ja kannen alla vielä 7 minuuttia. Uskottava se on, kyllä jenkki tietää!



11 kommenttia:

  1. Munavinkki on toimiva tosiaan, kokeiltu on :) Niin allekirjoitan tuon "en aio ottaa yhtään ylimääräistä askelta"-parkkeerauksen ärsytysvaikutuksen, tulee esiin etenkin tapahtumissa, kun iso joukko saapuu yhtä aikaa samaan paikkaan. Näiden tyyppien on pakko saada koslansa ängettyä melkein ovesta sisään vaan eivät hoksaa, että pois lähtiessä olisi päässyt helpommalla jos olisi ne muutamat askeleet ottanut.... pelihousujen repimistä aiheuttava tilanne on myös esim. junaan, linja-autoon, lentokoneeseen, laivaan tms meneminen tai sieltä ulos tuleminen. Iso joukko ihmisiä yrittää väkisin tunkea yhtä aikaa pienestä reiästä vaikka ainakin minä olen tähän asti päässyt siitä samaisesta reiästä ihan onnistuneesti vähemmälläkin kiireellä. En edes ymmärrä mihin siinä on kiire, juna ei lähde asemalta ennen kuin koko jono on sisään astunut eikä lentokonekaan vielä minun kokemukseni mukaan lennähdä ilmaan vaan saattaa päinvastoin odottaa myöhässä olijoita (sekös sitten harmittaa näitä joilla on se kiire).... itse taidan aiheuttaa ärsytystä kaupan kassalla, kun ihan kuin ärsyttääkseni asettelen ostokset hihnalle yksitellen järjestyksessä ihan vain sen takia, että tiedän kassamyyjän selviävän sillä tavalla nopeammin verrattuna epämääräisen sikinsokin-ostosröykkiön purkamiseen. Perässä jonottaja siinä sitten huokailee ja puhisee niskaani, hahhah!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole tainnut käydä Kiinassa? En minäkään, mutta Mr Vanha Jäärä asui siellä aikoinaan muutaman kuukauden ja ihmetteli, että kiinalaiset ne vasta ovat mestareita änkeämään ja tunkeamaan ja kiilaamaan kaikki yhtä aikaa sisään ja ulos siitä yhdestä pienestä metron ovesta. Olisi luullut, että kun on paljon porukkaa, ihmiset oppisivat jonottamaan kauniisti, mutta asia on aivan päin vastoin.

      Nii ja sitten vielä ne kulkureittijen tukkijat. Jos tapaa kaupassa jonkun tutun, on aivan pakko pysähtyä juttelemaan juuri niille jalansijoille vaikka paikka olisi juuri jossain liukuportaiden yläpäässä tai oven edessä. Eikä siitä voi hievahtaa mihinkään.

      Kaikesta huolimatta - mukavaa viikonloppua! :-)

      Poista
  2. No hei, samat asiat jurppii! Olin itse juuri tismalleen samankaltaisessa tilanteessa tiistaina auton kanssa, kun lähdin töistä. Munajuttua pitää ilman muuta kokeilla.
    Heh heh, sain viikon naurut tuosta sinun jäkäläkuvastasi. Koirankakka-asia jurppii erityisesti keväällä, kun lumet sulavat. Sitä on joka paikassa!
    Hyvät viikonloput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä olevasta koirankakasta ei kehtaa niin kauheasti tuohtua - eihän kukaan käy metsistä siivoamassa hirvien, kettujen ja oravienkaan kakkoja, joten menköön ;-) Mutta pitikö sen sköndän nököttää just siinä kun summamutikassa koitin vaan saada hiukan jäkälää kuvaan...!!!

      Mukavaa viikonloppua myös!

      Poista
  3. Mä en ole tiennyt, että joku keittää kananmunat jollain muulla tavalla! Mulle opetettiin kananmunan keitto noin vuonna 1972 koulun kotitaloustunnilla :) ja siitä saakka olen neuvoa noudattanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta! 80-luvulle mentäessä oli sitten lakattu säästämästä energiaa, 70-luvullahan oli se öljykriisi...Meinaan, että varmasti mäkin oon keittänyt munia vuonna 81 köksässä ja ei kyllä käsketty sammuttaa levyä.

      Poista
  4. Klup! Minäkin taidan harrastaa ylimääräisiä pronomineja… Pitääkin havainnoida ja kitkeä itseään…

    Mäkään en äkkiseltään uskoisi mainitsemaasi munajuttuun, ellen olisi itse todistanut. Mies jostain bongasi saman vinkin; ja niin on siitä lähtien munat keitetty uudella tavalla meilläkin. Kätevää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti tietty lukea tekstini tarkasti, ettei vaan olisi lipsahtanut extra-pronomineja sekaan ;-) Ei sun kirjoittamassa tekstissä ainakaan sellaista esiinny enkä ole kyllä puheessakaan kuullut kellään muulla kuin radiotoimittajilla ylenpalttista ylimääräisten pronominien viljelyä. Ehkä "radiokoulussa" opetetaan puhumaan sillä lailla ;-)

      Poista
    2. Et sitten ole käynyt ohjatuilla jumppatunneilla: "Sitten ne jalat ihan suoraan ja ne nilkat ojennukseen... Ajatukset kaikki siihen vatsaan ja peppuun, että ne lihakset on ihan tiukkina..." Olen käynyt leegiolla ohjaajia ja erittäin moni harrastaa "ylimääräisiä pronomineja". Tulkitsen ne määräisten artikkelien (the, den/det) korvikkeiksi.

      Poista
    3. Mielenkiintoista. Käyn kyllä joka viikkoa kahdellakin eri ohjatulla jumppatunnilla, mutta ilmeisesti kyseiset vetäjät eivät ole käyneet ylimääräisten pronominien käytön kurssia. En ole tosiaan jumppatunnilla tuollaista huomannut. Lähinnä mua ärsyttää se "jaksaa jaksaa" -huutelu, joka saa mut harkitsemaan vetäjän hujauttamista kahvakuulalla ;-)

      Poista